Viime vuonna aloittamani juttusarja inspiroivista liikkujista jatkuu! Toivon, että nämä tarinat innostavat lukijoitani näkemään liikunnan mahdollisuuksia omassa elämässään ja saamaan uusia ideoita aktiiviseen elämäntapaan.
Tässä jutussa on haastateltavana Ulla, joka harrastaa sukellusta, joogaa ja aikidoa. Liikuntaharrastusten myötä Ulla on löytänyt itsestään aivan uusia puolia ja oppinut, että tarpeeksi harjoittelemalla huonostakin voi tulla hyvä.
Miten olet valinnut nykyiset lajisi?
En ollut kovin lahjakas koululiikunnassa, missä joukkuelajit olivat isossa roolissa. Jännitin tilanteita isossa ryhmässä. Olin kyllä aktiivinen vapaa-ajalla, mutta en mieltänyt itseäni tarpeeksi hyväksi tiettyihin lajeihin.
Kauppiksessa menin astangajoogakurssille, siihen houkutteli matala osallistumisen kynnys. Tykkäsin myös siitä, että lajissa ei kilpailla vaan tehdään yksilön oppimisen ehdoilla. Ei ollut väliä onnistuuko vai epäonnistuu, kun kyseessä ei ollut joukkuelaji. Joogasalille syntyi kiva pieni yhteisö, mihin joogaajien piirissä on taipumusta muutenkin.
Oma kehotuntemus ja kehonhallinta kasvoi, ja sitä myötä syntyi uudenlainen liikunnallinen identiteetti. En ole taipuisa mutta olen vahva, hei, mähän pystyn tähän!
Joogaan meni jossain vaiheessa kaikki rahat ja elämä, menin lomillekin joogan perässä. Sitten selkäkivut alkoivat estää vaikeiden sarjojen tekemistä. Piti helpottaa harjoittelua ja lopulta ottaa breikki.
Kun pidin taukoa joogasta, hurahdin kaverin mukana sukeltamiseen. Joogaharrastus auttoi hengittämisen säätelyssä, sukeltaminen tuntui heti luontevalta.
Sukeltamista tehostaakseni päädyin vapaauintikurssille. Aiemmin ajattelin, että voiko munkaltainen ihminen mennä uintitekniikkakurssille? Voiko opetella lajitaitoja, vaikka ei miellä itseään liikunnalliseksi? Kun tekniikkatunnilla sain juonen päästä kiinni, uinti alkoi tuntua paljon helpommalta. Vesielementti tuntuu omalta.
Aikido tuli mukaan viime vuonna, kun asuin hetken aikidosalin naapurissa. Olin lukiossa harrastanut karatea ja pidän budolajien hengestä, mutta halusin kokeilla jotain vähemmän aggressiivista.
Menin suoraan aikidoseuran treeneihin ilman alkeiskurssia, koska sellaista ei ollut edes tarjolla. Minut vaan otettiin mukaan ja opetettiin. Astanga- ja sukelluskokemukset auttoivat tässä: tiedän, että tosi huonostakin tulee joku päivä harjoittelemalla hyvä.
Aikidossa on rento meininki, tunnilla ollaan koko ajan pienessä liikkeessä. Laji on monipuolinen ja tekee päätetyöläiselle hyvää. Kyllähän se ukemi pelottaa, mutta onnistuminen on palkitsevaa. Joulukuussa oli ensimmäinen vyökoe.
Miten suunnittelet liikkumistasi?
Olen yrittänyt valita harrastuksia, joita voin treenata omalla ajalla, vai aikido on tähän poikkeus. Yleensä viikon ajalle on on joku ajatus mitä teen, mutta en urheile tavoitteellisesti tiettyjä tuloksia hakien. Harrastan kerran viikossa aikidoa, lisäksi harjoittelen vapaauintia ja joogaan kotona. Ja sukellan mahdollisimman usein!
Kesällä sukellan paljon, kun sukellusseurat järjestävät retkiä merelle. Sukeltaminen itsessään ei ole raskasta, mutta sukellusreissut ovat rankkoja, kun roudataan kamoja ja ollaan paljon vedessä. Kesällä teen reissuja joka viikko oman taitotason mukaan, nykyisin tekniset taitoni mahdollistavat käytännössä mille tahansa retkelle osallistumisen. Viime juhannuksena sukelsimme kavereiden kanssa Virossa veden alle jääneessä vankilassa. Ennen kursseja teen myös erillisiä tekniikkatreenejä.
Mikä sinua motivoi liikkumisessa?
Urheilun merkitys elämässäni on enemmän henkinen kuin fyysinen. Minulla on tapana hurahtaa lajeihin, uuden oppiminen motivoi.
Toki iso motivaattori on myös se, että työni on istumatyötä. Kärsin vähän aikaa sitten pahimmista selkäkivuista pitkään aikaan. Elinkykyisyyden ylläpitäminen on yksi syy olla tosi aktiivinen, kun vanhenemista ei voi estää.
Minulle voima ja fyysinen tekeminen on ollut aina helppoa, tai ei ainakaan epämukavaa. En ole ehkä teknisesti niin lahjakas, mutta kehossa riittää voimaa tehdä asioita. Se innostaa.
Mikä on haastavinta aktiivisen arjen ylläpitämisessä?
Harrastan montaa eri lajia ja muutakin elämää pitäisi elää. Sosiaalinen elämä on välillä haasteellista, kun haluaa harrastaa aktiivisesti. Haluaisin olla hyvä ja oppia kaikkia lajeja, ja lisäksi on vielä päivätyö. Osa kaveripiiristä harrastaa samoja lajeja, joten näemme myös harrastuksen parissa.
Miten liikuntaharrastuksesi ja suhteesi liikkumiseen on muuttunut vuosien aikana?
Astanga toi avoimen asenteen että hei, mähän voin kokeilla kaikenlaisia lajeja. Opin päälläseisonnan vuodessa, kun tajusin että se on enimmäkseen kiinni päästä eikä fysiikasta. Meillä oli hyvä opettaja, joka opetti ensin kaatumaan turvallisesti. Sen jälkeen päälläseisontakin alkoi onnistua, kun ei tarvinnut pelätä kaatumista.
Kun opin päälläseisonnan, mietin, mitä kaikkea muuta osaisin tehdä, mutta en uskalla? Sen jälkeen olen kokeillut rohkeammin uusia asioita.
Missä lajissa haluaisit jatkossa kehittää taitojasi, tai mitä uutta haluaisit kokeilla?
Minulla on nyt kortitus sukeltaa 45 metrin syvyyteen. Olen myös käynyt sukelluskurssit, joilla on opeteltu sukeltamaan kaasuilla, joihin on lisätty happea tai heliumia. Varsinkin kun mennään 30 metriä syvemmälle niin heliumia lisäämällä voidaan vähentää typpinarkoosin riskiä. Silloin voi sukeltaa syvemmälläkin pää selvänä. Sukelluksessa pitää olla tosi rauhallinen, osata hallita omaa kehoa, liikettä ja mieltä. Se kiehtoo. Ja tietenkin vedenalainen maailma viehättää, se on aivan kuin toinen todellisuus.
Olen joskus joogan parissa kokeillut hengityksen pidättämistä. Tästä sain ajatuksen osallistua vapaasukelluskurssille, jonne olen nyt menossa.
Minkä vinkin annat liikuntaa aloittaville?
Pitää uskaltaa antaa itselleen lupa olla huono alussa. Oppiminen vie aikaa ja on ihan ookoo olla aloittelija. Tunnista, mitä haluat oppia ja käytä siihen aikaa. Ei tarvitse olla paras, aika monessa lajissa riittää kun on innokas!
—
Tämä tarina on hyvä muistutus siitä, että pienilläkin askelilla voi edetä haluamaansa suuntaan, ja että isoimmat saavutukset liikunnassakin ovat monesti enemmän henkisiä kuin fyysisiä. Kiitos Ullalle todella inspiroivasta haastattelusta!
Jutun kuvat ovat Ullan arkistoista.
Vastaa