Kaikilla elämänalueilla tuntuu nykyään korostuvan tavoitteet, päättäväisyys ja tahdonvoima. Jatkuvasti pitäisi kehittyä, onnistua ja saada asioita aikaan. Kirjakaupat ja nettipuodit ovat pullollaan kaikenlaisia elämän hallintaa ja tavoitteiden saavuttamista helpottavia kalentereita, käsikirjoja ja oppaita. Jos et onnistu, pulmana on vain se, ettet osaa hallita aikaasi, etkä halua tavoitteitasi riittävästi. Näinkö se on?
Olisi suotavaa olla tehokkaampi töissä, saada enemmän aikaan, tehdä näkyviä tuloksia. Pitäisi olla innovatiivinen ja urasuuntautunut, jatkuvasti kehittämässä osaamistaan, tavoittelemassa parempaa asemaa (ja suurempaa palkkapussia). Jos et jatkuvasti yritä, olet onneton, saamaton ja putoat kelkasta.
Joka päivä pitäisi syödä terveellisesti. Vähintäänkin sinun pitää kokeilla luomu-, vegaani-, paleo- ja gluteenitonta ruokavaliota. Miten muuten voit tietää, mikä on sinulle parhaaksi! (Ethän vain sentään lipsahtanut syömään työpaikan lounasbuffetista tavallista sekaruokaa?) Jos et ole jo dieettiäsi valinnut ja pysy siinä jokaisella aterialla, et vain ole yrittänyt tarpeeksi.
Jos et tänään – tai edes eilen – postannut kuulumisia someen, jaksanut tiskata, pedannut sänkyä, syöttänyt lapselle terveellistä välipalaa tai tehnyt sinulle yksilöllisesti räätälöidyn viikko-ohjelman mukaista joogameditaatiota – niin auta armias.
Tuntuuko sinusta, että petät jatkuvasti sekä omat että muiden odotukset?
Kenen päämäärää tavoittelet?
Jatkuvat pettymykset masentavat. Mutta tarvitseeko jatkuvasti olla saavuttamassa jotain? Kenties voimme oppia pitämään elämässä tasapainon tavoitteiden ja odotusten ja sopivan rentouden välillä.
Sinulla ajankohtaiset ajatukset, odotukset, toiveet ja tavoitteet voivat pyöriä vaikka työn, opiskelujen, harrastusten, perhe-elämän tai hyvinvoinnin ympärillä. Mielipiteisiisi ja odotuksiisi vaikuttavat paitsi omat arvosi, myös läheiset, ympäristö, yhteiskunta ja media. Joskus on vaikea tunnistaa, kenen asettamia päämääriä tavoittelee. (Aiheesta lisää edellisessä postauksessani: Sinun hyvinvointisi on sinun asiasi)
Itse huomaan usein, että omat odotukset itselleni ovat muiden määrittämiä. Hyvinvoinnin parissa toimivana yrittäjänä peilaan omia tavoitteitani tietenkin usein muihin yrittäjiin ja yleisiin käsityksiin hyvinvoinnista. Olenko tehnyt riittävän ahkerasti töitä, jos en ole illalla väsynyt? Liikunko varmasti riittävästi, kun en seuraa mitään suunnitelmaa? Millaista ruokaa hyvinvointiyrittäjän pitää syödä – käykö pulla? Teenkö varmasti riittävästi töitä oman osaamiseni kehittämiseksi, niin että olen uskottava asiakkaiden silmissä?
Pysähdy hetkeksi ja pohdi ajatusratojasi. Olisiko juuri nyt hyvä hetki hellittää vähän, antaa itselleen annos lempeyttä?
Salli itsellesi lempeyttä
En sano, ettei elämässä kannata olla unelmia ja tavoitteita. Ilman päämääriä, odotuksia ja toiveita on vaikea innostua ja motivoitua – ja se vasta huimaa on kun huomaa salavihkaa päässeensä tavoitteisiinsa! Kannattaa kuitenkin miettiä, aiheuttavatko itse asetetut tavoitteet enemmän stressiä kuin inspiraatiota.
Tässä muutamia kysymyksiä, joiden avulla voit pohtia omia odotuksiasi ja tavoitteitasi:
- Mikä olisi juuri nyt kohtuullista ja riittävää?
- Mitä tapahtuu, jos en pääsekään tavoitteisiini, joita asetin tälle viikolle?
- Riittääkö, että olen itse tyytyväinen – huomioiden tämänhetkisen henkisen ja fyysisen kapasiteettini?
Erilaisia ”pitäisi-ajatuksia” tulee minunkin mieleeni usein, mutta olen oppinut hyväksymään, ettei tarvitse olla jatkuvasti toimelias, terässä ja täydellinen. Kokemuksesta tiedän, että se, että pystyn palautumaan ja rentoutumaan, auttaa pidemmän päälle myös saavuttamaan tavoitteita ilman loppuunpalamista ja jatkuvaa stressiä. Olen oppinut arvostamaan myös pieniä askelia ja väistämättä eteen tulevia välipäiviä.
Tekojen ja suoritusten ei kannata olla joka päivä ja viikko yhtä kuormittavia. Kukaan ei voi jatkuvasti ylittää itseään. Tarvitaan aikaa myös palautumiselle, kiireettömyydelle ja lempeydelle omia tavoitteitaan kohtaan. Olisiko tänään lempeyden aika?
Ensi sunnuntaina ajatellaan lempeitä ajatuksia luonnossa ja syödään pullaa – tule mukaan!