Mitä sinulle tulee mieleen sanasta suunnistaminen?
Näetkö silmissäsi tiukkoihin trikoisiin pukeutuneen kilpasuunnistajan etsimässä rastilippua? Vai kenties mielikuvan Jukolan viestistä, jossa tuhansien suunnistajien joukko jättää jälkeensä leijuvan pölypilven sännätessään kohti rasteja?
Kyllä, sitäkin suunnistaminen on. Mutta suunnistustaito on läsnä meidän jokaisen arjessa. Suunnistustaitoa tarvitaan, kun lähdemme kävelylle lähimetsään aurinkoisena kevätsunnuntaina. Tai kun tulkitsemme auton navigaattorista, mille kadulle seuraavaksi pitää kääntyä. Suunnistustaito on käytössä hillasuolla elokuussa, tai kun suunnittelemme vaellusta kansallispuistoon ja pohdimme, mitä reittiä kulkisimme.
Mitä suunnistaminen oikeastaan on?
Suunnistaminen on sitä, että osaamme määrittää kartalta nykyisen sijaintimme, haluamamme määränpään, ja miten sinne pääsemme.
Sunnuntaikävelylle et ehkä ota mukaan karttaa ja kompassia, koska tunnet lähitienoot hyvin. Sinulla on jo päässäsi kartta alueesta: tiedät, että seuraavasta risteyksestä oikealle kääntymällä pääset lähilammen rannalle ihailemaan maisemaa. Kun jatkat rantaa eteenpäin, tulet ulkoilureitille, jota pitkin jatkat kohti läheistä kukkulaa. Kukkulalta laskeudut puron varteen, ja sen ison männyn kohdalta käännyt ja jatkat asuinalueelle, jonka läpi kulkien pääset kotiin.
Kaikki tämä edellyttää, että tunnet ympäristön, tunnistat maaston merkkejä, rakennuksia tai kadunnimiä, joiden avulla osaat jatkaa matkaa oikeaan suuntaan. Sinä siis osaat suunnistaa!
Mutta kun poikkeat tutulta reitiltä ja lähdet seikkailulle uusiin maastoihin, päässäsi oleva kartta ei ehkä enää kerrokaan, missä ollaan. Jossain vaiheessa täytyy kuitenkin löytää kotiin – miten siis?
Hukassa oudossa maastossa
Jos päädyit sunnuntaikävelylläsi uusille reiteille, voit päästä kotiin joko päätymällä sattumalta itselle tutulle alueelle, tai seuraamalla vaikkapa katukylttejä. Retkellä luonnossa periaatteet ovat samat.
Tutuissa maastoissa selviämme hyvin, ja löydämme kotiin ilman karttaakin. Jos suuntaamme ennestään tuntemattomalle mutta merkitylle retkeilyreitille, suunnistaminen on sielläkin mahdollista ilman karttaa, viittoja ja merkintöjä seuraamalla. Tällöin kuitenkin täytyy pysyä kyseisellä reitillä, jotta löytää retkeltä kotiin. Ja tietysti se edellyttää, että reitin merkinnät ovat kunnossa.
Mutta entä jos retkellä tuleekin tilanne, että et pystykään etenemään aikomaasi reittiä pitkin? Reitillä on jokin este, tai retkiseurueellesi sattuu jotain, jonka vuoksi joudutte lyhentämään reissua. Miten pääset retkeltä kotiin? Palaatko samaa reittiä, tai joudutko etsimään kiertotien? Mitä silloin teet?
Moni meistä tykkää sienestää tai marjastaa, usein tutuissa metsissä. Joskus kuitenkin sattuu, että hyvät apajat vievät mennessään, ja yhtäkkiä huomaakin olevansa ihan oudon näköisellä alueella. Kenties marjastaessa astutkin kivenkoloon ja nyrjäytät nilkkasi. Osaatko pois metsästä ja takaisin autolle lyhyintä reittiä? Tai jos tarvitset lisäapua, osaatko kertoa hätäkeskukseen missä olet?
Moni saattaa liikkua luonnossa kuvitellen, että mitään ei satu. Mutta kuitenkin vuosittain kymmeniä ihmisiä eksyy metsään – niin kuin vaikka viime kesänä. Myös maastopelastustehtävien määrä kasvoi viime vuonna erityisesti Lapissa, missä kokemattomia retkeilijöitä on ollut aiempaa enemmän liikkeellä.
Suunnistustaitoja harjoittelemalla ei tietenkään voi välttää kaikkia haavereita, mutta kyky määrittää oma sijainti maastossa on hyödyllinen taito silloinkin, kun kaikki menee hyvin.
Mitä suunnistaminen on käytännössä?
Moni väittää, ettei omaa suunnistustaitoa tai minkäänlaista suuntavaistoa. En usko! Nimittäin meistä useimmat varmaankin selviävät siitä sunnuntaikävelystä ihan omatoimisesti. Mutta kun lähdet ennestään tuntemattomaan maastoon, tarvitset kartan ja kompassin apua.
Kartta on kaksiulotteinen, yksinkertaistettu pienoiskuva kolmiulotteisesta maastosta. Kartta ei näytä jokaista luonnon yksityiskohtaa, mutta se tarjoaa riittävästi tietoa olennaisimmista maastonmerkeistä: erilaisista maastotyypeistä ja maaston piirteistä, vesistöistä, korkeuseroista, rakennuksista ja kulkuväylistä. Nämä esitetään tietyssä mittakaavassa, jolloin esimerkiksi etäisyyksien arviointi on mahdollista kartan avulla.
Jotta osaisit määrittää sijaintisi maastossa, sinun pitää osata tulkita kartan tarjoamaa informaatiota ja verrata sitä luontoon ympärilläsi. (Ja kyllä, se sininen sijaintipallukka siellä karttasovelluksessa ehkä kertoo missä olet, edellyttäen että puhelimessa on kenttää ja akkua. Mutta se ei ole itsestäänselvyys laisinkaan, vaikka meillä kattava mobiiliverkko onkin.)
Kun olet paikantanut itsesi, seuraava tehtävä on lähteä oikeaan suuntaan kohti määränpäätä. Sininen pallukka ei kerro, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Miten siis tiedät, mihin olet menossa?
Suuntavaistolla? No ei. Suuntavaistoa ei edes tarvita, jos mukanasi on kompassi. (Yleensä on jopa parempi luottaa vaan siihen kompassiin kuin omaan kuviteltuun suuntavaistoon…) Kompassi auttaa sinua etenemään haluamaasi suuntaan maastossa, karttaa samalla lukien.
Kartan avulla päässä rakentuu mielikuva tulevasta maastosta ja sen tuntomerkeistä, joita tunnistat kun tulet niiden kohdalle. Aivan samaan tapaan kuin siellä sunnuntaikävelyllä lähiluonnossa. Ja niinpä vihdoin pääset määränpäähän!
Opi suunnistamaan, tee retkestä seikkailu!
Hauskaa on, että suunnistustaidot ovat ihan jokaisen opittavissa. Karttamerkit voi opetella, ja kompassin käyttökin on lopulta melko yksinkertaista. Sen jälkeen vain harjoitellaan: toistoa, toistoa. Suunnistaminen on siitä ihana taito, että siinä onnistumisen elämyksiä saa helposti.
Suunnistusharjoittelu on helpointa aloittaa tutkimalla karttaa tutuissa paikoissa. Miltä lähipuisto näyttää kartassa? Kuinka monen kilometrin päähän ulottuu takapihalta alkava metsä? Joka kerta löytää ja tunnistaa jonkin uuden yksityiskohdan tai maastonmerkin. Ja toisaalta oppiminen jatkuu aina vaan, kokeneellekin suunnistajalle löytyy uutta opittavaa, uusia maastoja, uusia karttoja.
Kun osaat lukea karttaa ja käyttää kompassia, voit suunnata retkilläsi uusille reiteille ja tuttujen polkujen ulkopuolelle. Sillä tavoin voi löytää luonnosta aivan uusia elämyksiä, yllättäviä luontokohteita ja hienoja maisemia. Jopa sellaisia, joita kukaan muu ei ole sinua ennen löytänyt. Lopuksi pääset vielä kotiinkin, turvallisesti ja hyvissä voimissa.
Suunnistustaidon avulla teet ihan tavallisestakin retkestä elämyksellisen seikkailun. Ja pieni tai isompi seikkailu, sehän on arjen suola!
Retkisuunnistuskurssit Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa – tule mukaan!
Vastaa